KimmoTarke

KUKA ON ”MARKKINAVOIMAT”

Tapani mukaan hieman erikoinen otsikko. Tarkoitukseni on pohtia niin sanottuja ”ennusmerkkejä”, joista niin toimittajat kuin kolumnistitkin tapaavat poimia tukea ajatuksiinsa.

Ilmaisuja voidaan käyttää myös lobbaukseen ja manipulointiin. Kohdistetusti, tai mediaotsikoiden kautta.
Otsikkooni viittaava klisee on ”Markkinavoimat hermostuivat....”
Melko naurettava esitystapa sille, että pörssikurssit hetkellisesti reagoivat jossain maassa tehtyyn poliittiseen päätökseen. Markkinoista yritetään tehdä ihmisten mielissä elävä olento, jota vahingoitetaan tietynlaisella toiminnalla ja mielipiteillä.


”BREXIT”-äänestyksen yhteydessä päätelmiä on tehty runsaasti, ja yritetty siten ennakoida tulosta.
Jos todella haluan riskeerata, ja itsekin heittää joitan teräviä arvioita, pitää se tehdä nyt, kun tuloksen julkaisemiseen on vielä aikaa tunteja. Jos kirjoittaisin vasta huomenna, olisin ensinnäkin jälkiviisas, mikä on helppoa, ja toisaalta bloggaustani ei kukaan lukisi, koska kanavat tulevat olemaan täynnä keskustelua äänestyksen lopputuloksesta. Saattaa olla ettei kukaan nytkään lue, mutta se on eri asia.

Käsitelläänpä muutamia erilaisia väitteitä, ja mitä niistä voisi päätellä.

Merkittävä Brittiläinen sanomalehti lähti tukemaan Eu:sta eroamista.
Pikaisesti se voisi olla ajatella olevan selvä viesti eroamisvaihtoehdon voitosta, kun kerran merkittävä media sitä tukee. Pitää muistaa, että eroaminen Britannian sisällä ei ole pelkästään kansallinen ja finanssikysymys, vaan myös poliittinen. Siksi merkittävän median puuttumisesta peliin ei voida tehdä muita johtopäätöksiä kuin että varmasti lisää kiinnostusta äänestykseen.

Edelliseen johtopäätökseen liittyen, ennakko-ilmoittautuminen äänestäjäksi kertoo jotain.
Näppärä tapa, pitää ilmoittautua ennen vaalipäivää, että aikoo käyttää äänioikeuttaa! Silloin äänestysprosentti on tiedossa etukäteen, ainakin suurinpiirtein.
Olen ymmärtänyt, että äänestämään ilmoittautuneita olisi enemmän kuin koskaan? Alueella järjestetyissä isoissa vaaleissa.

Pikainen johtopäätös voisi olla, että tyypillisesti äänestysprosentti nousee silloin, kun johonkin on mitta täynnä, ja sitä halutaan vastustaa. Eli mukaan tulee muuten passiivisia äänestäjiä.
Tässä kysymyksessä kuitenkin lobbaaminen on ollut puolin ja toisin erittäin rajua, ja mainittu mediatahon mukaantulo saattaa herättää myös Eu:ssa pysymään haluavien joukkoakin puolustustaistelun tarpeeseen.
Emme siis ilmeisestikään pysty päättelemään yhtään mitään tästäkään.

Vedonlyöntiä harrastatetaan aina ja kaikesta. Toisinaan on aiheellista vilaista, mitä harrastuksenaan riskejä ottavat ovat mieltä... Toisinaan sieltä löytyy hyvä vihje, vedonlyöjät toimivat usein intuitiolla.
Brexitissä Kyllä, eli unioniin jääminen, on vedonlyöjillä edellä. Voimmeko vetää johtopäätöksen?
Ehkä, pitää vilaista kertoimia. Yllättäen Kyllä on ”against the odds”, eli vedonlyönnin järjestäjät katsovat ”EI:n” todennäköisemmäksi. Silloin ”Kyllä-vaihtoehdon” kerroin on hieman parempi, mutta vain hieman, ja parempaa kerrointa riskeerataan pelata. Psykologinen totuus.
Tällä kertaa ei tuostakaan pysty vetämään johtopäätöksiä.

Kun tuohon soppaan vielä lisää Brittiläisen mielenlaadun, joka on pääosin huomattavasti esimerkiksi Suomalaista äkkinäisempi, voidaan päätellä että ikävästi sanonut naapuri saattaa saada koko kerrostalollisen äänestämään eri lailla, koska vinoilua kuullut on hyvin verkostoitunut. Asialla ei niin suurta väliä, juttuhan menee henkilökohtaiseksi miun ja naapurini välillä...
Ei muuten ollut huumoria, vaikka se siltä kuulosti.
Sekoitetaan kuitenkin vielä tämäkin pakka kunnolla. Brittien nykyinen ”imperiumi” sisältää monia eri luonteenlaadulla varaustettuja ryhmiä. ”Englannin sisälläkin” on eri tyylejä, ja nyt ovat äänestemässsä myös irkut, skotit, välimeren porukkaa...
Eli ei tästäkään mitään irti saa.

Sitten vielä mielipidetutkimukset. Aihe, joka ei ole suosikkini.
Viimeisin yhteenveto, jolla äänestykseen ryhdyttiin, oli, että neljästä isosta pollista kolme oli vastaan ja yksi puolesta. JA, kaikki noista osoittivat hyvin tasaista tulosta, eli periaatteessa ollaan virhemarginaalin sisällä.
Tuosta syystä hieman aiempi iso tutkimus oli huomattavasti mielenkintoisempi. Siinä 41% oli puolesta, mutta peräti 16% ei vielä silloin ilmaissut lopullista kantaansa. Laskeskelisin mieluummin tuosta... onko noin suuri määrä muka todella lyönyt kantansa kiinni reilussa viikossa, eli uusimmat tutkimukset eivät sisältäisi merkittävää EiOsaaSanoa-ryhmää? Väittäisin tilastoharhaksi, jätetään kertomatta, jotta mielipidekyselyistä saataisiin edes jotain irti.

Muistakaamme lisäksi vielä tärkeä matemaatttinen luku. Suomalaiselle, jonka kotimaassa on vain muutama miljoona äänioikeutettua edes, ja heistäkin tuskin koskaan äänestää yli puolet... on vaikea mieltää, että Brexitistä on ilmoittautunut äänestämään 46 ja puoli miljoonaa äänioikeutettua!
Tuolloin YKSI prosentti niin mielipidetutkimuksessa, kuin äänestyksessäkin on yksittäisinä ääninä aivan jotain muuta kuin mihin me olemme ajatuksissamme tottuneet.


Edellä siis todistelin, että tällä kertaa ei ole mitään hyviä tunnusmerkkejä.

Kun kerran aihetta avasin, haluatte että laitan itseni alttiiksi ennustamalla jotain.
Saamanne pitää.
Heitän ennustukseni laajemmin kuin kyllä kautta ei.

Muistuttakaa minua myöhemmin, jos seuraava paketti EI ollut

-Haluaisin että ”EI” voittaisi, se olisi minulle eräänlainen henkilökohtainen lisävauhti eteenpäin.
Aiemmassa Fb-päivityksessäni mainitsin EI-tuloksen olevan kuin joululahja minulle :)
Kun en halua käyttää Soinin lanseeraamaa raviurheilutermiä, joka tähän kohtaan toki hyvin sopisi.
Ei vain millään istu minun suuhuni.
-Luulen siis, että KYLLÄ voittaa 2%:lla. Ensimmäinen arvioni oli 4%, mutta en voi omille haluilleni mitään...
- Vaikka Kyllä voittaisikin, se ei tule voittamaan selvällä marginaalilla. Seurauksena on EU:n rapautumisen kiihtyminen. Psykologinen tekijä. Joku tulee taatusti käyttämään argumenttia tyyliin ”23 miljoonaa Brittiä ei ollut väärässä...”

-Ja jo nyt Brexit on poikinut vastaavia äänestyshalukkuuksia muissa Eu:n jäsenmaissa. Ja tiukka äänestystulos, vaikka olisikin Eu:n puolesta, kiihdyttää muiden erohaluja. Kansanäänestysten vaatimisesta ja järjestämisestä tulee tapa.

Omalla tavallaan peli on siis jo ratkaistu. Liittovaltiota ei tule, ja Eu tulee hajoamaan ennemmin tai myöhemmin.
Hajoaminen voi tarkoittaa myös sitä, että liittovaltiohuumassa mukaan otetut maat, jotka eivät selviä velvoitteistaan, heitetään ulos. Jälelle jää vain ns. terävin kärki.
Suomi on ikävä kyllä tässä leikissä jo menettänyt rahansa, luonnonvaransa, teollisuutensa, työpaikkansa, idänkauppansa... ja listaa voisi jatkaa.
Miksi ihmeessä meidän pitäisi roikkua Eu:ssa enää yhtä ainutta päivää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat